Pientä piiperrystä, näpertelyä, uusien juttujen kokeilua, luomisen riemua ja tuskaa. Pieniä juttuja, mutta isoja ilon hetkiä. Näistä koostuu tämä pieni käsityöpäiväkirjanani toimiva blogi.
Heti, kun näin tämän kankaan Tiritomin sivuilla, tiesin, että tästä on tehtävä potkarit. Jotenkin kangas vain huokui vanhanajan potkuhousumeininkiä. Kaavan housuihin otin kirjaston vauvan vaatekaappi -nimisestä kirjasta. Leikkasin potkarit koolla 60 cm ilman saumanvaroja. Tämä oli sinänsä tosi kiva malli, sillä se on hieman normaalia leveämpi, sivuissa ja lahkeissa on rypytyksiä. Ja kaiken lisäksi todella helppo ommella.
Löysin Ottobre 6/2010 lehdestä ihan valtavan söpön ja suloisen mekon kaavan. Lehdessä mekko oli tehty rusehtavan sävyisistä babycord sameteista, mutta omani tein söpöäkin söpömmistä puuvillakankaista, jotka tilasin Iinulta. Siellä on muuten saatavilla aivan ihania kankaita, oli vaikea valita, mitä ottaisi. Mekko on tosiaan aika pikkuruinen, kokoa 56 cm. Mietin, että tuohon rinnukseen olisi voinut vielä kiinnittää koristeeksi virkatun kukan tai jotain vastaavaa.
Vietimme eilen hääpäivää, kyseessä taisi olla nahkahääpäivä. Päivää ei juhlistettu mitenkään ihmeemmin, koska sattui näin arjeksi, mutta päätin kuitenkin tehdä sydänleivokset jälkkäriksi. Pohjan tein Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan ohjeella. Todella herkullinen ohje! Tein pohjan uunipellille, josta leikkasin sydämet. Täytteeksi laitoin mansikka-vadelmahilloa ja valkosuklaalla höystettyä kermaa. Kostutus vaniljasokerimaidolla. Päälle keittelin kinuskin ja reunat koristelin sillä valkosuklaakermalla. Teksti on sitte taas sulatettua valkosuklaata. Oikea kaloripommi, mutta oli hyvää!
Tässä jo aiemmin tekemäni taulut. Taulut on tehty aurinkovärjäystekniikalla valkoiselle lakanakankaalle ja pingotettu kehysten päälle. Pitäis vielä saada naulat seinään tauluja varten.
Tänään vuorossa P*skarteluhaaste, jossa ohjeistuksena tällä kertaa oli käyttää pelkkää paperia. Päätin pitkästä aikaa kokeilla origami taittelua. Joskus monta vuotta sitten sitä on jonkin verran tullut harrastettuakin, mutta nyt piti valita vain hyvin helppo malli, koska vaikeampien kohdalla hoksottimet ei tahtoneet pysyä matkassa mukana.
Magnolia haasteessa oli vuorossa luonnos. Itse väkersin sitten toisenkin pojalle suunnatun yo-kortin. Sisälle tein pienen kulman, johon on helppo sujauttaa lahjaraha.
Pojille suunnatut kortit on niin vaikeita!!! Pitäisi kai hankkia enemmän muitakin papereita kuin pinkin sävyisiä:) No tässä kuitenkin yo-kortti uudelle ylioppilaalle.
